Rukous Kalevalasta sai alkunsa New Yorkissa 1938
Olin juuri saapunut New Yorkiin ja majoittunut Harlemiin. Kapakat ja baarit 125:nen kadun varrella – muutamat suomalaisten omistamia – olivat avoinna läpi vuorokauden. Vain pari kadun kulmaa sivulle hiljeni ja pimeni liikenne. Siellä sijaitsi suomalaisten pieni, vaatimaton raittiusseuran Sali, jonne olin kutsuttu esiintymään. Tulin salin ovelle, pysähdyin kuuntelemaan runon lausujaa. Sana tarttui tajuntaani vavahduttavasti:
Varjele vakainen luoja,
Kaitse kaunoinen Jumala.
Hyvin ain’ elääksemme
Kunnialla kuollaksemme
Suloisessa Suomenmaassa
Kaunihissa Karjalassa!
Mikä vastakohta! Tässä hiljainen seura ”vanhan maan” asukkaita kaukaisesta Pohjolasta ja muutaman sadan metrin päässä synnin ja suruttomuuden villiä riehuntaa. Kyyneleet kihosivat silmiini vastuttamattomasti. Meni parikymmentä vuotta ennen kuin ”Rukous Kalevalasta” putkahti esiin sävellyksenä, sekakuorosovituksena.
